Kevyt kuin höyhen

 

 

Vain pienen hetken ohikiitävän, kun näin

perhosen lentoon nousevan,  sinun oli

helpompi hengittää.

 

Kipu oli poissa ja sydämesi kevyt kuin höyhen.

 

’Mutta hän joka jää, jää raskain sydämin!’ minä totesin.

 

Kutsuin sinua nimeltä, pyysin ja rukoilin ihmettä!

 

Silloin sinä vihdoin avasit

uupuneet silmäsi, katsoit minua ja kuiskasit;

’Nyt viimein Hän kutsuu minut luoksensa

kuin Isä oman rakkaan lapsensa’.

 

Suljit silmäsi, samalla tavalla kuin avasitkin ne ensimmäisen

kerran, ihmetystä ja rakkautta täynnä.